|
BLUR: KAKSI ASKELTA TAAKSE JA YKSI
SIVULLE
Damon Albarn:
"Nyt olemme oikealla tiellä"
-Emme halua kilpailla kenenkään
kanssa, julistaa Blurin Damon Albarn bändin uutta
sanomaa vuodelle 1997.
-Brittipoppi on kuollut, kauan eläköön brittipoppi.
Toivotamme Oasikselle kaikkea hyvää, mutta nyt katsomme
eteenpäin.
Bändin uralla alkaa nyt aivan uusi kausi.
  ewcastle, tammikuun
22. päivä. Blur on juuri aloittamassa
ensimmäistä konserttiaan puoleentoista vuoteen ja
tunnelma Mayfair-klubilla on odottavan
jännittynyt. Liput 2000-paikkaiseen saliin myytiin
loppuun hetkessä, sillä vaikka bändi on ollut lähes
näkymättömissä yli vuoden, on se yhä yksi
brittipopin merkittävimmistä tekijöistä.
Itse asiassa koko brittipop sai
alkunsa Blurin vuonna 1994 julkaistusta, englantilaista
yhteiskuntaa ja elämänmenoa kartoittavasta levystä Parklife.
Blur ammensi vaikutteensa suoraan 60-luvulta ja kun muut
englantilaisbändit seurasivat mukana, vanhalle 60-luvun
termille löydettiin uutta käyttöä.
Ja aitoon 60-luvun tyyliin brittipop
tarvitsi taisteluparinsa. 30-vuotta sitten se oli Beatles
vs. Rolling Stones, hyvä vs. paha, pop
vs. rock'n'roll. Beatles voitti taistelun, mutta Rolling
Stones sodan, sillä vuosien varrella siitä kehittyi
"the greatest rock'n'roll band in the world".
90-luvun Beatles - Blur - sai
taisteluparinsa Oasiksesta, Manchesterin
pahoista pojista. Taistelu huipentui elokuussa -95,
jolloin molemmat bändit julkaisivat uuden singlensä
samana päivänä. Blur voitti kisan, sillä bändin Country
Life meni suoraan ykköseksi, kun taas Oasiksen Roll
With It ylsi vain kakkoseksi. Blur 1, Oasis 0.
Muutaman kuukauden kuluttua tilanne
kääntyi Oasiksen voitoksi. Blurin uusi albumi The
Great Escape myi vähemmän kuin edeltäjänsä
Parklife, kun taas Oasiksen toisesta lp:stä (What's
The Story) Morning Glory tuli miljoonamenestys
ja yksi Brittein saarten kautta aikojen eniten myydyistä
levyistä. Blur 1 miljoonaa, Oasis 4 miljoonaa.
Blurin rivit alkoivat vapista. Bändin
jäsenten välit kiristyivät ja hävinnyt sankari Damon
Albarn joutui englantilaisten tabloid-lehtien
riepoteltavaksi. Ja uskokaa pois - kukaan ei osaa olla
niin ilkeä kuin englantilaisen tabloid-lehden
toimittaja!
Vuonna 1996 Blurista ei kuultu lähes
mitään. Damon muutti Islantiin ja mietti bändilleen
uuden suunnan. Koko bändi oli samaa mieltä, että ainoa
ja oikea tapa eteenpäin on ottaa kaksi askelta
taaksepäin ja yksi sivulle.
MUUTOSTEN
AIKA
Vuonna
1997 Blur on taas näkyvillä, mutta liikkeellelähtö
tapahtuu kuin sukkasillaan. Bändillä on Englannissa
vain viiden konsertin minikiertue ja vasta syksyllä on
tarkoitus pitää suurempi areenakiertue.
Bändin käyntikortti uudelta levyltä
on single Beetlebum, jota myytiin sen
julkaisuviikolla yli 15 000 kappaletta ja joka vei
bändin taas suoraan listojen kärkeen.
Newcastlessa tunnelma tiivistyy, kun
lavan eteen tuodaan jakkara ja mikrofoni. Hetken kuluttua
Damon Albarn astuu hämärälle lavalle, istahtaa
pallille ja alkaa soittaa ja laulaa bändin uutta sinkkua
Beetlebum. Lavalla on niin pimeää, että Alex
ja Graham tuskin erottuvat
vahvistimista. Sininen valo valaisee Damonin kitaraa, kun
hän laulaa "she'll suck your thumb, she'll make you
come".
Konsertin jälkeen Damon istuu tyytyväisen näköisenä
pukuhuoneessaan.
Damon, kansa tuntui pitävän uudesta
rokkaavammasta suunnastanne!
-Yeah, oli kiva soittaa taas
yleisön edessä pitkästä aikaa. Minusta keikka
onnistui hyvin. Tietysti olisimme halunneet soittaa
enemmän uusia biisejä, mutta ehkä sitten myöhemmin,
kun levy on tullut ulos ja yleisö tuntee ne jo.
Yllätyin, kun aloitit heti uudella
sinkullanne...
-Se on soinut jo jonkin
verran radiossa ja koska se on ainoa biisi, jossa soitan
kitaraa, se sopii hyvin aloitusbiisiksi.
Uutta levyä kuunnellessa tulee heti sellainen
vaikutelma, että olette varta vasten lähteneet aivan
eri suuntaan kuin mitä edelliset levynne Parklife ja The
Great Escape olivat. Onko tämä uusi "Blur"
bändin oma The Great Escape?
-En tiedä, onko se mitään
pakoa. Halusimme vain muuttaa levytystyylimme
samanlaiseksi kuin alkuaikoina. Ehkä koko homma oli
paisunut liian isoksi The Great Escape-levyllä ja
päätimme nyt jättää kaikki puhallinsoittimet ja
jouset pois ja levyttää yhtä minimaalisesti kuin ihan
alussa. Aina, kun joku kohta tarvitsi jotain erikoista,
kehitimme sen itse studiossa.
Mitä mieltä olet nyt The Great Escape-levystä?
-No, ensinnäkin sitä oli
tosi vaikea tehdä, koska Parklife oli niin suuri
menestys - paineet olivat kovat seuraavaa levyä varten.
Menimme studioon kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olimme
voittaneet neljä Brits-palkintoa ja
keskittyminen oli silloin plus miinus nolla.
Säveltämisestä ei tahtonut tullla yhtään mitään ja
kaikilla alkoi pinna kiristyä. Oli aivan mahdotonta
yrittää luoda jotain uutta ja olla samalla koko
Englannin lehdistön mielenkiinnon kohteena.
-Mutta levynä The Great Escape ei ole
huono. Ehkä olisi pitänyt viedä koko juttu vieläkin
pidemmälle ja tehdä siitä musikaali. Country
House-biisi on kuin suoraan jostain musikaalista
ja tajusin sen vasta myöhemmin, että olin
kirjoittamassa musikaalia.
Uusi levy on kaukana musikaalista. Miksi
suunnanmuutos?
-Parklife oli sekä
kriitikkojen että yleisön parissa menestys. Sen tähden
oli ehkä virhe jatkaa samaa tietä, koska parempaan emme
kuitenkaan pysty. Nyt valitsimme täysin erilaisen
työskentelytavan, josta syntyi tavallista voimakkaampi
bändisoundi. Koko bändillä on sellainen tunne, että
olemme saaneet jotain hyvää aikaan. Tai voin sanoa sen
toisinkin, ilman tätä levyä Bluria tuskin enää
olisi.
Ilpo
Musto
Typed up by Veikko's Blur Page
|
