|
HYVÄSTIT PERUSPOPILLE
Graham Coxon:
"Blur taistelee tylsyyttä vastaan!"
Kun Blur ryhtyi levyttämään
uutta, 13-nimistä levyään, ei yhtyeen jäsenillä
ollut aavistustakaan, mitä he halusivat. Ainoa tavoite
oli tehdä levy, josta todella pidettäisiin. Kitaristi
Graham Coxonin mielestä tylsyys on nykymusiikin suurin
ongelma.
 lur eli laulaja Damon
Albarn, kitaristi Graham Coxon
ja basisti Alex James ovat saaneet
valmiiksi studiolevyn nimeltä 13.
Graham arvioi levyn yhtä aikaa sekä vastaavan fanien
odotuksia että yllättävän. Ja se on ollut
tarkoituskin.
-Olen viime aikoina ollut kyllästynyt
musiikkiin. Minulla on kotona iso kasa levyjä, joita en
viitsi kuunnella. Ne ovat niin tylsiä. Siksi halusimme,
että ainakin meidän levystämme tulisi sellainen, joka
houkuttelisi kuuntelemaan, Graham selittää.
Mistä tulee uuden levynne nimi 13?
-Kun aloitimme nämä hommat,
kokeilimme kaikenlaista omassa pikku studiossamme, jonka
nimi on 13. Koko homma lähti sieltä käyntiin ja
studiomme oli henkinen koti koko levylle, vaikka
levytimmekin sen muualla. Luvussa kolmetoista on jotain
spiritualistista.
Se on myös epäonnen luku ja ennustaa kuolemaa.
-Joo, se on ihan ok.
Ajattelin kutsua levyä No-one Can See Walking
Backwards To Hell Only God, mutta ehkä se olisi
ollut liian mahtipontista. Maalasin levyn kanteen kuvan
munkista, joten kyllä levyllä kai jotenkin on kuolema
mukana. Kuolema ja epäonni kulkevat käsi kädessä.
Viittaako kenties siihen, että Blurin loppu
olisi jo näkyvissä?
-On hyvin vaikea nähdä
mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielestäni tämä on
aika hyvä levy ja uskon että meistä irtoaa lisää
vaikken tiedä irtoaako parempaa. Levy on vielä niin
tuoreesti aivoissamme että on vaikea katsoa sitä
objektiivisesti.
LIIAN
VANHA POPPAAMAAN?
Kerro
hieman levytysprosessista?
-Alussa koko homma oli hyvin
orgaanista ja improvisoimme paljon. Meillä oli vain
jokin hassu idea siitä, miten lähtisimme biisejämme
levyttämään. Sitten kun aloitimme, soitimme jokaista
kappaletta varten noin kolme tuntia musiikkia. Sen
jälkeen kuuntelimme materiaalin ja päätimme, mikä
jää levylle ja mikä heitetään ulos. Onneksi apunamme
oli tuottaja William Orbit. Annoimme
hänelle ison kasan nauhoja ja digitaalisia kasetteja ja
sanoimme, että tee näistä levy... No, ei ihan, mutta
hän kyllä sai yleensä päättää, mitkä soundit
sopivat biiseihin ja mitkä eivät.
Onko Blur vielä pop-bändi?
-Miksei, mutta me olemme
lähinnä vain muusikoita. Olemme liian vanhoja
ollaksemme sellaisia pop-tähtiä kuin Billie
tai Brandy, mutta kyllä mekin voimme
soittaa pop-musiikkia. Se vain ei ole niin mielekästä.
Ja nyt me olemme muusikkoina saaneet sen verran
itseluottamusta, että voimme tehdä sellaista musiikkia,
josta todella pidämme.
Damonia ja Alexia pidetään Blurin poppareina
kun taas sinä olet enemmän kiinnostunut
underground-ilmiöistä. Onko näin?
-Minusta Damon on muuttunut
aika paljon viime vuosina. Olen tuntenut hänet
12-vuotiaasta lähtien ja nyt hän on saanut
itseluottamusta pistää sanoituksiin omia tuntemuksiaan.
Aiemmin hän piilotti niitä sepitettyjen tarinoiden
taakse ja lauloi jostain tyypistä, joka meni junalla
töihin Lontoon Cityyn tai muuta sellaista. Nyt hän on
paljon avoimempi ja kuulijoiden on helpompi ymmärtää
hänen ajatuksiaan.
Mitä mieltä olet bändin aikaisemmista
levyistä?
-Hmm, jollain oudolla tavalla
olemme kulkeneet hieman mutkaista tietä. Olimme aluksi
aika kokeileva bändi, mutta sitten kun teimme
levytyssopimuksen, meitä panostettiin tekemään
populaarimpaa musaa. Kuuntelin ensimmäistä levyämme Leisure
jokin aika sitten ja minusta se kuulosti ihän hyvältä.
Emme olleet kovin tyytyväisiä siihen, mutta siinä on
kyllä ihan tervettä nuorta innokkuutta. Modern
Life Is Rubbish ja Parklife
ovat ihan hyviä pikku dokumentteja urastamme. The
Great Escape oli kuin uusi, kiiltävä auto,
joka oli komea päältä mutta tyhjä sisältä. Olimme
vieneet tuon pophomman liian pitkälle ja seurauksena
olikin kriisi. Mutta ihan hyvä kriisi, sillä löysimme
sitten tiemme eteenpäin.
Kerro lopuksi, mikä on suosikkiraitasi uudella
levyllänne?
-Se on kai Battle.
Se tamplaa oudolla Blur-alueella ja siinä on aika paljon
William Orbit -vaikutteita. Musiikissamme on nyt
synkkää pimeyttä, sellaista kuin on tähtien
välissä. Katselin viime yönä yhtä vanhaa elokuvaa,
joka alkoi tavanomaisesti, mutta mitä pitemmälle
elokuva edistyi, sitä enemmän pinnan alta alkoi
paljastua inhottavia asioita. Juuri se kiehtoo minua
musiikillisesti.
Ilpo
Musto
Typed up by
Veikko's Blur Page
|
