HYVÄSTIT PERUSPOPILLE

Graham Coxon:
"Blur taistelee tylsyyttä vastaan!"

Kun Blur ryhtyi levyttämään uutta, 13-nimistä levyään, ei yhtyeen jäsenillä ollut aavistustakaan, mitä he halusivat. Ainoa tavoite oli tehdä levy, josta todella pidettäisiin. Kitaristi Graham Coxonin mielestä tylsyys on nykymusiikin suurin ongelma.

Blur eli laulaja Damon Albarn, kitaristi Graham Coxon ja basisti Alex James ovat saaneet valmiiksi studiolevyn nimeltä 13. Graham arvioi levyn yhtä aikaa sekä vastaavan fanien odotuksia että yllättävän. Ja se on ollut tarkoituskin.
    -Olen viime aikoina ollut kyllästynyt musiikkiin. Minulla on kotona iso kasa levyjä, joita en viitsi kuunnella. Ne ovat niin tylsiä. Siksi halusimme, että ainakin meidän levystämme tulisi sellainen, joka houkuttelisi kuuntelemaan, Graham selittää.
Mistä tulee uuden levynne nimi 13?
    -Kun aloitimme nämä hommat, kokeilimme kaikenlaista omassa pikku studiossamme, jonka nimi on 13. Koko homma lähti sieltä käyntiin ja studiomme oli henkinen koti koko levylle, vaikka levytimmekin sen muualla. Luvussa kolmetoista on jotain spiritualistista.
Se on myös epäonnen luku ja ennustaa kuolemaa.
    -Joo, se on ihan ok. Ajattelin kutsua levyä No-one Can See Walking Backwards To Hell Only God, mutta ehkä se olisi ollut liian mahtipontista. Maalasin levyn kanteen kuvan munkista, joten kyllä levyllä kai jotenkin on kuolema mukana. Kuolema ja epäonni kulkevat käsi kädessä.
Viittaako kenties siihen, että Blurin loppu olisi jo näkyvissä?
    -On hyvin vaikea nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielestäni tämä on aika hyvä levy ja uskon että meistä irtoaa lisää vaikken tiedä irtoaako parempaa. Levy on vielä niin tuoreesti aivoissamme että on vaikea katsoa sitä objektiivisesti.



LIIAN VANHA POPPAAMAAN?

Kerro hieman levytysprosessista?
    -Alussa koko homma oli hyvin orgaanista ja improvisoimme paljon. Meillä oli vain jokin hassu idea siitä, miten lähtisimme biisejämme levyttämään. Sitten kun aloitimme, soitimme jokaista kappaletta varten noin kolme tuntia musiikkia. Sen jälkeen kuuntelimme materiaalin ja päätimme, mikä jää levylle ja mikä heitetään ulos. Onneksi apunamme oli tuottaja William Orbit. Annoimme hänelle ison kasan nauhoja ja digitaalisia kasetteja ja sanoimme, että tee näistä levy... No, ei ihan, mutta hän kyllä sai yleensä päättää, mitkä soundit sopivat biiseihin ja mitkä eivät.
Onko Blur vielä pop-bändi?
    -Miksei, mutta me olemme lähinnä vain muusikoita. Olemme liian vanhoja ollaksemme sellaisia pop-tähtiä kuin Billie tai Brandy, mutta kyllä mekin voimme soittaa pop-musiikkia. Se vain ei ole niin mielekästä. Ja nyt me olemme muusikkoina saaneet sen verran itseluottamusta, että voimme tehdä sellaista musiikkia, josta todella pidämme.
Damonia ja Alexia pidetään Blurin poppareina kun taas sinä olet enemmän kiinnostunut underground-ilmiöistä. Onko näin?
    -Minusta Damon on muuttunut aika paljon viime vuosina. Olen tuntenut hänet 12-vuotiaasta lähtien ja nyt hän on saanut itseluottamusta pistää sanoituksiin omia tuntemuksiaan. Aiemmin hän piilotti niitä sepitettyjen tarinoiden taakse ja lauloi jostain tyypistä, joka meni junalla töihin Lontoon Cityyn tai muuta sellaista. Nyt hän on paljon avoimempi ja kuulijoiden on helpompi ymmärtää hänen ajatuksiaan.
Mitä mieltä olet bändin aikaisemmista levyistä?
    -Hmm, jollain oudolla tavalla olemme kulkeneet hieman mutkaista tietä. Olimme aluksi aika kokeileva bändi, mutta sitten kun teimme levytyssopimuksen, meitä panostettiin tekemään populaarimpaa musaa. Kuuntelin ensimmäistä levyämme Leisure jokin aika sitten ja minusta se kuulosti ihän hyvältä. Emme olleet kovin tyytyväisiä siihen, mutta siinä on kyllä ihan tervettä nuorta innokkuutta. Modern Life Is Rubbish ja Parklife ovat ihan hyviä pikku dokumentteja urastamme. The Great Escape oli kuin uusi, kiiltävä auto, joka oli komea päältä mutta tyhjä sisältä. Olimme vieneet tuon pophomman liian pitkälle ja seurauksena olikin kriisi. Mutta ihan hyvä kriisi, sillä löysimme sitten tiemme eteenpäin.
Kerro lopuksi, mikä on suosikkiraitasi uudella levyllänne?
    -Se on kai Battle. Se tamplaa oudolla Blur-alueella ja siinä on aika paljon William Orbit -vaikutteita. Musiikissamme on nyt synkkää pimeyttä, sellaista kuin on tähtien välissä. Katselin viime yönä yhtä vanhaa elokuvaa, joka alkoi tavanomaisesti, mutta mitä pitemmälle elokuva edistyi, sitä enemmän pinnan alta alkoi paljastua inhottavia asioita. Juuri se kiehtoo minua musiikillisesti.



Ilpo Musto

© 1999 Mix

Typed up and archived by Veikko's Blur Page - www.vblurpage.com