Popbändin paluu.

Blur hävisi aikoinaan Oasikselle kilpailun Britannian suosituimman bändin tittelistä. Amerikan markkinatkaan eivät auenneet. Kitaristi Coxton lähti omille teilleen. Damon Albarn keskittyi tekemään nuorisohittejä Gorillaz-studiobändinsä kanssa. Mutta nyt Blur on palannut niin uusiutuneen kuuloisena, että ensikuulemalta ajattelin heidän lähteneen hiihtelemään Radioheadin latuja. Mutta ei sentään, hitaiden funk-bassojen ja tunnelmoivien komppien alta löytyvät tutunkuuloiset biisit. Pop on tallella, muttei enää Boys And Girlsin ja Country Housen kaltaisena music hall/Kinks-renkutuksena. Blurin uudet vaikutteet tulevat jazzista ja maailmanmusiikista. Näkemyksellisestä otteesta huolimatta muutamat biisit kuulostavat hieman latteilta. Ehkä Albarn ei kaikesta taitavuudestaan huolimatta ole solistina niin koskettava kuin tunnelmalliset ja alakuloiset sävellykset vaativat. Mutta ainakin Blur lyö kaavoihinsa kangistuneen Oasiksen ja osoittaa olevansa mielenkiintoisempi bändi.

 (3/5)                                                                                        Kauko Röyhkä