The Great Escape on jo neljäs englantilaisen Blurin albumi, mutta useimmille meille todennäköisesti vasta toinen. Ja mikä parasta, vielä edellistä Parklifea parempi, vaikka silläkin tehdään tiliä samoista pölhöyksistä ja pettymyksistä. "Moderni elämä on", kuten Blur piikitteli jo toisellaan, edelleen vain "roskaa". Se on turhauttavaa, tylsää, tyhjää.

Mutta Blurin lauluntekijä Damon Albarn ei pysty perustelemaan, miksi tämä porvarillinen "roska" kiehtoo häntä uudelleen ja uudelleen. Nyt hän tonkii siitä viisitoista satiirista tarinaa: muotokuvan miehestä joka koulutettiin kalliilla, jonka elämä on mainos, jonka tämä päivä on aina huominen, joka nipistelee sihteeriään ja pukeutuu, tietysti, salaa ranskalaisiin sukkanauhaliiveihin.

Albarnin pahat ja hyvät - jupit, siniveriset, huligaanit, luuserit - ovat puhtaita, pelkistettyjä tyyppejä.

Mutta kokonaisuus on paljon värikkäämpi: jousilla ja puhaltimilla rikastetut sovitukset ovat kekseliäitä ja soitto sulavan vakuuttavaa. Blur todistaa taas, että popin tulevaisuus näyttää yhä enemmän popin menneisyydeltä; sen tulevaisuuden tekijöitä ovat Kinks, XTC ja Squeeze.

Harri Uusitorppa