Mitä! Jo Blurin kuudes levy? Damon Albarn on aina halunnut olla pari askelta edellä muista tavallisista tallaajista ja niin nytkin. Epäilemättä Damon Albarn on älykäs, lahjakas, hyvännäköinen, varakas ja kokonaisuudessa vallan hurmaava erikoislahjakkuuspakkaus, mutta kyllä sen vähemmälläkin alleviivaamisella ymmärtäisi. 13 on hyvin laajakatsantoinen ja vapaasti assosioiva "taideteos". Blur sanoutuu irti kaikista valtavirroista ja kehityspaineista ja tekee juuri sitä mitä huvittaa. Kun Bugman biisissä sattuu huvittamaan, niin pistetään kitaraan niin perkeleesti säröä ja soitetaan soolot vaikka hiontalaikalla tai hammaslääkärin poralla. Ihmeellistä kyllä se myös toimii törkeän hyvin. Sama juttu Swamp Songissa ja B.L.U.R.E.M.I:ssä. Nyt lapsettaa niin älyttömästi ja ottaa päähän, ettei ikinä älytty soittaa punkkia sen enemmän kuin monotonista glamjunnaustakaan. Ja eikun menoks. Ja mites olisi joku intia-harekrishna-gospelkuoro-viritys? Heitetään Tender. Toimii megahyvin. Ja sitten vielä beckit ja Mellow Song. Ei vaiskaan, pitääkö Albarn porukoineen koko 90-luvun pop- ja rockporukoita pilkkanaan? Popparin toivekonsertti.

Vilma Vainikainen